Sohvasurffaaminen on mahtava keksinto. Mutta valilla kasvissyojana joutuu kiusallisiin tilanteisiin. niinkuin Ulan-udessa. "Valmistin juuri eita varten tata isoaidin salaisella eseptilla tehtya lihapataa. ettekai ole kasvisyojia?" Minun annokseeni han sitten noukki lihapalat pois. Vietimme mahtavan illan sohvahoustin ystavien kanssa. he halusivat tarjota kaiken: ruuat, juomat, sisaanpaasymaksut klubille, toimivat kuskeinamme. Seuraavana paivana eras heista kutsui meidat ravintolaansa. halusi meidan maistavan paikkakunnan ylpeydenaihetta: taikinanyytteja joiden sisalla oli lihaa ja oljyista kastiketta. "kylla kai sina voit yhden maistaa, vaikka oletkin kasvisyoja?" Nelja ihmista tuijotti minua poydan ylitse. "Just try, and we are happy." HYIHYIHYIHYI. "Did you like it?" MMMMMM, delicious. Joskus olen kaivannut lihaa mutta en enaan koskaan koskaan koskaan. Nyyttia tuli puraista, jonka jalkeen imaista oljyinen kastike. yokyokyok. Mitaan niin oksettavaa en ollut koskaan maistanut, en ennenUlanbaatoria ja Mongolialaista "teeta."
Perinteinen mongolialainen kahvila, ehka juodaan siella kupit teeta ennen hostellille menoa? Olimme Jonin ja englantilaisen Karlin kanssa kierrelleet koko paivan kaupungilla, buddhalaisia temppeleita, valtava ulkoilmamarketti, puijotelleet autojen seassa ja eksyneet useamman kerran. Kolme teeta, kiitos. Teen sijaan saimme kome kuppia vaaleanharmaata, paksua, suolaista juomaa. Hevosenmaitoa. Pohjaa kohti se muuttui paksummaksi ja paksummaksi. Hajukin oli kuvottava. Tama on tata vieraaseen kulttuuriin tutustumista. madventuresin Madcook. Irvistellen yritimme juoda "teeta." Monen oksennusrefleksin jalkeen mina lopetin, Joni ja Karl saivat mukit tyhjennettya. Loppuillan maito pysytteli kaikilla jossain kurkunkohdalla. Piti varoa yskimasta.
Pienena oli paljon ruokia mita ei pystynyt syomaan. Nykyaan ei ole oikeastaan mitaan. En mina kaikesta pida, mutta kaikki menee alas. Ilman naurettavaa kokimista ja oksennan kohta- kommentteja. Muutenkin ruuasta valittaminen on typeraa. Mutta mutta...nyt on kaksi ruokaa mita inhoan: hevosenmaito ja lihanyytit. Seuraavat nelja paivaa olemme maaseudulla missa luultavasti tee tulee aina olemaan tuota kammottavaa suolaista, valkoista, paksua juomaa. Mongolialaisten herkkua.No, ehka opin pitamaan siita.
Perinteinen mongolialainen kahvila, ehka juodaan siella kupit teeta ennen hostellille menoa? Olimme Jonin ja englantilaisen Karlin kanssa kierrelleet koko paivan kaupungilla, buddhalaisia temppeleita, valtava ulkoilmamarketti, puijotelleet autojen seassa ja eksyneet useamman kerran. Kolme teeta, kiitos. Teen sijaan saimme kome kuppia vaaleanharmaata, paksua, suolaista juomaa. Hevosenmaitoa. Pohjaa kohti se muuttui paksummaksi ja paksummaksi. Hajukin oli kuvottava. Tama on tata vieraaseen kulttuuriin tutustumista. madventuresin Madcook. Irvistellen yritimme juoda "teeta." Monen oksennusrefleksin jalkeen mina lopetin, Joni ja Karl saivat mukit tyhjennettya. Loppuillan maito pysytteli kaikilla jossain kurkunkohdalla. Piti varoa yskimasta.
Pienena oli paljon ruokia mita ei pystynyt syomaan. Nykyaan ei ole oikeastaan mitaan. En mina kaikesta pida, mutta kaikki menee alas. Ilman naurettavaa kokimista ja oksennan kohta- kommentteja. Muutenkin ruuasta valittaminen on typeraa. Mutta mutta...nyt on kaksi ruokaa mita inhoan: hevosenmaito ja lihanyytit. Seuraavat nelja paivaa olemme maaseudulla missa luultavasti tee tulee aina olemaan tuota kammottavaa suolaista, valkoista, paksua juomaa. Mongolialaisten herkkua.No, ehka opin pitamaan siita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti