35tuntia junassa.
Juna Ykaterinburgiin lahti 16.20 Pietarin paarautatieasemalta. Tai niin me luulimme. Saavuimme ennen neljaa asemalle ja saimme kuulla sen lahtevan aivan toiselta asemalta, hurry hurry. Pahimpana ruuhkaikana taksilla Pietarin kaaottisessa liikenteessa...Vatsasta nipisti. Kaksikaistaislla tiella voi samaa aikaan ajaa viisikin autoa. Mitaan turvavalia seuraaviin autoihin ei ole, autojen valilla on vain pari senttia tilaa, parempi painaa kaasua kuin jarrua. Takapenkilla ei ollut turvavyota, sehan on aivan turhaa. Taksikuskin uskomaton suoritus ehtia asemalle ajoissa maksoi myos uskomattoman paljon. Han pyysi n.70 euroa huvipuistoajelusta, tingimme paljon mutta silti liian vahan. Lopullista hintaa en kehtaa sanoa, turistia huijattiin ja kunnolla. Junan lahtoon oli kaksi minuuttia, ei ollut aikaa tapella.
Makuupaikkamme olivat halvimmassa mahdollisessa luokassa. Siniseen konduktoorin auun pukeutunu junaemanta opasti meidat sisalle junaan. Platskartna luokassa ei ol erillisia hytteja, vaan syvennyksia joissa on nelja sankya, kaksi kummallakin seinustalla. Neljaa sankya vastapaata on viela kaksi joista alapedista tulee paivan ajaksi kaksi tuolia ja poyta.Alapedillamme matkusti kaksi vanhmpaa rouvaa. Toinen heista osasi englantia, ja kertoi Pariisin matkastaan. -It was so black in there. Too black. Kuvittelin hanen kommentoineen ilmaa mutta han jatkoikin: -There were so many niggers, not good, not good. Rouvalla oli monista muistakin asioista hyvin vahvat mielipiteet. Mm. kasvisyonnista, joka on edelleen aika harvinaista Venajalla. -Kasvisyontiin kuolee, vihannekset ovat myrkkya kropalle jne. Oli hanesta kuitenkin myos apua, kun miliisi kyselivat rekistoroinnin peraan. Venajalla tulisi rekistoroitya, jos on yli kolme paivaa yhdessa paikassa. Nykyaan ilmeisesti saa olla viisi arkipaivaa rekistoroitymatta, muta kaytanto on uusi. Lainmukaan meidan ei tarvitse rekistoroitya, mutta Teemun mukaan se on suositeltavaa, silla rekistoroimattomyydella on miliisien helppo kovistella. Jos yopyisimme hotelleissa, rekistoroityminen hoiuisi automaattisesti heidan kauttansa. rekistoroitymisen voisi hoitaa myos poliisiasemalla, mutta mita muitten matkakertomuksia on lukenu, lahes kukaan ei sita tee, silla se vie paljon aikaa ja hermoja. Viimeistaan Baikal jarvella rekisoroidymme, ettei tule suurempia ongelmia.
Kaksi venalaista miesta pongasivat meidat junantutkimuskierrokselta,( turisteja!) ja pyysivat vaunuunsa nauttimaan venalaisesa vieraanvaraisuudesta. He tarjosivat makkarasiivuja (joista kieltaydyimme) ja appelsiiniviipalaita ja leipaa paputahnalla( jotka otimme mieluusti vastaan) seka vodkaa ja olutta, josta jalkimmaisesta minun ei annettu kieltaytya mutta jalkimmaiseen riitti, etta J juo ja mina katson vieresta. Keskustelu oli yllattavan vilkasta, vaikkemme oaa kuin perus how do you do?- venajaa, eivatka miehet osanneet engalntia. Matkasanakirja oli kaytossa tiuhaan.Tunnelma oli leppoisaa, kunnes aiti ja poika, joiden kanssa olin aikaisemmin jutellut venaja-englantia, kulkiva ohi ja istuivat seuraamme. Vaikutti silta kuin vodkaa tarjonneet ystavamme olisivat muuttuneet mustasukkaisiksi. He alkoivat murjottaa, aiti ja poika tajusivat tilanteet ja sanoivat palaavansa myohemmin. Tunnelma ei enaa parantunut. Vodka oli loppu ja miehet hermostuivat, kun olut ei J:lle enaan maistunut. Poistuimme paikalta luvaten palata seuraavana paivana.
Junamatkassa parasta oli loikoilu, poikajoukon popittama tekno ja venalaiset iskelmat, piskuisten ohi kiitavien kylien katseleminen ja ruoka. Evaana meilla oli omenoita ja mandariineja, muutama evasleipa, pahkinoita, taateleita ja muita kuivattuja hedelmia. Juna pysahtyi asemilla, mista oli mahdollista ostaa ruokaa. Tottaki junassa oli myos ravintolavaunu, mutta siella hinnat olivat korkeat. Pienemmilla asemilla oli vain muutamia naisia myymassa valmiiksi tehtyja aterioita: perunaa, salaatia ja kanankoipea. Suuremmilla asemilla oli kuitenkin enemman tarjontaa: savustettuja vartaista roikkuvia kaloja, nuudeleita, kekseja, pieniin rasioihin pakattuja salaatteja, pahkinoita, olutta, pussikeittoja, piiraita, keitettyja kananmunia ja perunoita, leivoksia ja auringonkukansiemenia. jalkimmaiseen olemme kehittaneet jo vakavan riippuvuuden. Viela emme osaa napsauttaa auringonkukansiemenen kuorta katevasti yhdella kadella rikki, kuten asemalaitureiden baabushkat ja juna-asemilla aikaa tappavat miehet nahkatakeissaan, mutta harjoitus on kova.
Jokaisessa junavaunussa on tauotta kiehuva samovaari, josta veta saa ottaa ilmaiseksi. Teeta kuluikin kuppikaupalla, ja kuuman veden avulla sai nuudelit ja keitot kypsennettya. Saannollisin valiajoin tuli ravintolavaunusta tarjoilija kantaen tarjottimella pyyheliinalla peiteltyja uunituoreita kaalipiirakoita, rasvaisia taikinanyytteja, joiden sisalla on makeita kaalisuikaleita.
Juna Ykaterinburgiin lahti 16.20 Pietarin paarautatieasemalta. Tai niin me luulimme. Saavuimme ennen neljaa asemalle ja saimme kuulla sen lahtevan aivan toiselta asemalta, hurry hurry. Pahimpana ruuhkaikana taksilla Pietarin kaaottisessa liikenteessa...Vatsasta nipisti. Kaksikaistaislla tiella voi samaa aikaan ajaa viisikin autoa. Mitaan turvavalia seuraaviin autoihin ei ole, autojen valilla on vain pari senttia tilaa, parempi painaa kaasua kuin jarrua. Takapenkilla ei ollut turvavyota, sehan on aivan turhaa. Taksikuskin uskomaton suoritus ehtia asemalle ajoissa maksoi myos uskomattoman paljon. Han pyysi n.70 euroa huvipuistoajelusta, tingimme paljon mutta silti liian vahan. Lopullista hintaa en kehtaa sanoa, turistia huijattiin ja kunnolla. Junan lahtoon oli kaksi minuuttia, ei ollut aikaa tapella.
Makuupaikkamme olivat halvimmassa mahdollisessa luokassa. Siniseen konduktoorin auun pukeutunu junaemanta opasti meidat sisalle junaan. Platskartna luokassa ei ol erillisia hytteja, vaan syvennyksia joissa on nelja sankya, kaksi kummallakin seinustalla. Neljaa sankya vastapaata on viela kaksi joista alapedista tulee paivan ajaksi kaksi tuolia ja poyta.Alapedillamme matkusti kaksi vanhmpaa rouvaa. Toinen heista osasi englantia, ja kertoi Pariisin matkastaan. -It was so black in there. Too black. Kuvittelin hanen kommentoineen ilmaa mutta han jatkoikin: -There were so many niggers, not good, not good. Rouvalla oli monista muistakin asioista hyvin vahvat mielipiteet. Mm. kasvisyonnista, joka on edelleen aika harvinaista Venajalla. -Kasvisyontiin kuolee, vihannekset ovat myrkkya kropalle jne. Oli hanesta kuitenkin myos apua, kun miliisi kyselivat rekistoroinnin peraan. Venajalla tulisi rekistoroitya, jos on yli kolme paivaa yhdessa paikassa. Nykyaan ilmeisesti saa olla viisi arkipaivaa rekistoroitymatta, muta kaytanto on uusi. Lainmukaan meidan ei tarvitse rekistoroitya, mutta Teemun mukaan se on suositeltavaa, silla rekistoroimattomyydella on miliisien helppo kovistella. Jos yopyisimme hotelleissa, rekistoroityminen hoiuisi automaattisesti heidan kauttansa. rekistoroitymisen voisi hoitaa myos poliisiasemalla, mutta mita muitten matkakertomuksia on lukenu, lahes kukaan ei sita tee, silla se vie paljon aikaa ja hermoja. Viimeistaan Baikal jarvella rekisoroidymme, ettei tule suurempia ongelmia.
Kaksi venalaista miesta pongasivat meidat junantutkimuskierrokselta,( turisteja!) ja pyysivat vaunuunsa nauttimaan venalaisesa vieraanvaraisuudesta. He tarjosivat makkarasiivuja (joista kieltaydyimme) ja appelsiiniviipalaita ja leipaa paputahnalla( jotka otimme mieluusti vastaan) seka vodkaa ja olutta, josta jalkimmaisesta minun ei annettu kieltaytya mutta jalkimmaiseen riitti, etta J juo ja mina katson vieresta. Keskustelu oli yllattavan vilkasta, vaikkemme oaa kuin perus how do you do?- venajaa, eivatka miehet osanneet engalntia. Matkasanakirja oli kaytossa tiuhaan.Tunnelma oli leppoisaa, kunnes aiti ja poika, joiden kanssa olin aikaisemmin jutellut venaja-englantia, kulkiva ohi ja istuivat seuraamme. Vaikutti silta kuin vodkaa tarjonneet ystavamme olisivat muuttuneet mustasukkaisiksi. He alkoivat murjottaa, aiti ja poika tajusivat tilanteet ja sanoivat palaavansa myohemmin. Tunnelma ei enaa parantunut. Vodka oli loppu ja miehet hermostuivat, kun olut ei J:lle enaan maistunut. Poistuimme paikalta luvaten palata seuraavana paivana.
 |
| Samovaari taynna kiehuvaa. |
Jokaisessa junavaunussa on tauotta kiehuva samovaari, josta veta saa ottaa ilmaiseksi. Teeta kuluikin kuppikaupalla, ja kuuman veden avulla sai nuudelit ja keitot kypsennettya. Saannollisin valiajoin tuli ravintolavaunusta tarjoilija kantaen tarjottimella pyyheliinalla peiteltyja uunituoreita kaalipiirakoita, rasvaisia taikinanyytteja, joiden sisalla on makeita kaalisuikaleita.
.
Oijoijoi toi ruoka kuulostaa hyvältä! :D odotan innolla auringonkukansiemenkuorintaopetusta sit kun palaat. Saatko muokattua jotenkin blogia niin ettei aina tarvitsisi kirjautua kun kommentoi?
VastaaPoista- Riikka