Monia, monia, monia seikkailuja: Tantraa ja vegaanimakkaraa.

Saavuimme Eakaterinburgiin aikaisin ammulla. Nautimme pienenssa kahvilasssa aamu chait ja jaljensimme opaskirjasta paperille lipunostoa varten tarvittavat fraasit. Suomesta kasin oli J ostanut Pietri- Eakaterinburg junaliput, mutta kaikki muut meidan taytyy ostaa paikanpaalta. Tahan mennessa asemanhenkilokunnasta kukaan ei ole osannut englantia. Lapun kanssa lippujen osto kuitenkin sujui katevasti. Hinnan ja kelloanajan kohdalle olin laittanut kysymysmerkit. Tapoimme aikaa juna-aseman viereisessa kahvilassa, odotimme etta kello on tarpeeksi jotta uskallamme menna couchhoustien, Sashan ja Ritan, luokse.

Sashan ja Ritan asunnossa haisi kissalta ja suitsukkeilta. Paksu oranssiturkkien kissa yritti tyontya valistamme porraskaytavaan. Asunon lattialla lojui vatteita ja kenkia sikinsokin. Olohuonessa ei tietokonepoydan lisaksi ollut muita huonekaluja. lattialla oli istuintyynyja, harmaita seinia koristivat buddhan kuvat seka valtava lyijykynala hahmoteltua penis, joka purkautui kohti budhhan kuvia. Rita huomasi hammentyneen katseeni, ja sanoi orgasmin olevan lahella valaistumisetunnetta. Siksi se ol piirretty siihen, muden valistuneiden joukkoon. "Lisaksi Sasha tykkaa shokeerata ihmisia." Se tuli komen paivan aikana huomattua. Sasha tykkaa puhua seksista, tantrasta, lansimaalistuneesta valehtelevata Dalai Lamasta, laskeista ihmisista, isoista tisseista. "Iso penis+ iso pimppi = ying ja yang", kertoo Sasha. Moisten aiheiden aiheuttamaa hammennysta lisaa hanen huono englannintaitonsa. Rita toimii usein tulkkina. Sasha tarkkailee ihmisia ja tuntui testaavan meita. Aiheuttaa tarkoituksella kiusaannuttavia tilanteita, ja seuraa sitte kuinka kompastelemme niista ulos.En ole ihan varma mita mielta olen Sashasta. Lamminsydaminen mutta haastava, erikoinen.

Sasha ja Rita pitavat pienta kasvisruokakauppaa. Se on kaupungin ainoa paikka, mista saa ostettua tofua ja veganilihaa( parasta vgaanimakkaraa ikina! Ostimme sita kaksi potkoa junaan, ei tarvitse kenenkaan baabushkan enaan ihmetella miksemme syo lihaa, kyllahan me syomme!).

He myyvat myos soyamaitoa, luomukosmetiikkaa, merilevatuotteita (todellista superfoodia! Sisaltaa jopa b12 vitamiinia. He ovat molemmat kavisyojia, buddhalaisia ja kovin, kovin omalaatuisia. Heidan kaikki kolme kissaansa ovat pelastettu joko kadulta tai tutuilta, jota olisivat halunneet pista ne nukkumaan. He myos osallistuvat loytoelaintalon toimintaan mm. valmistamalla trash art kukkaroita. Pietarissa jo meille selvisi Venajan kierratysjarjestelman erikoisuus: sellaita e ole. Kaikki roskat menevat samaan paikkaan ( siis kotitalousroskat, teollisuusjatteista en tieda). Rita sanoi etta kasvisyontikin on kovin uusi asia Venajalla ja yleista lahinna eri "skenejen", kuten punkkareiden, keskuudessa. Terveyden vuoksi kasviravintoon siirtyviakin kay kuitenkin Sashan ja Ritan kaupassa yha enemman. Luonnonsuojelu, luomuruoka, elaintenoikeudet, kaikki ovat hamaria kasitteita venajalla. Ritan ja Sashan kauppa ja loytoelainkoti on kuitenkin osoitus, etta pienillakin teoilla ja muutaman ihmisen tyopanoksella voi saada paljon hyvaa aikaan.

Ritan ystava Anja kyllastyi katsomaan katukoirien ja -kisssojen valtavaa maaraa ja perustivat loytoelaintalon. Ensimmaisen laatuansa Eakaterinburgissa. He saivat kaupungin lopettamaan loytoelainten ampumisen. He ovat jarjestaneet myos suuria kampanjoita, etteivat ihmiset vaan hylkaa koiriaan kaduille vaan mielummin tuovat loytoelainkotiin. Ritan pikkusisko Lisa kay monta kertaa viikossa ulkoiluttamassa koiria, ja hanen mukanaan paasimme katsomaan loytoelaintaloa. Yli sata koiraa, pienissa hakeissa.Virallisesti koiria pidetaan talossa vain 21 paivaa jonka jalkeen ne pitaisi lopettaa. Koirien tappaminen tapahtuu kuitenkin vain paperilla. Monet koirat loytavat kodin, mutta osa on ollut talossa jo lokakuusta lahtien. Vaikea sanoa, kumpi on koirille parempi: olla kadulla vai pienssa hakissa teljettyna vahintaan kolmen muun koiran kanssa.

Eakaterinburg on valtava. "Minimanhattan", sanoo Lonely Planet. " Venajan kolmas paakaupunki", sanoo puolestaan Sergei, meidan oma innokas turistioppaamme. Sergei on opiskellut puolivuotta englantia yhdysvaltalaisen Skype- ystavansa avulla, ja halusi esitella meille kaupunkia. Hanen seurassaan vietimme mielenkintoiet mutta uuvuttavat kuusi tuntia ravaten paikasta toiseen.

Han halusi esitella meille kaiken, silla se kaikki oli hanen mukaansa "Most beutiful." Most Beutiful oli kuitenkin Sergei, 26- vuotias ammattikitaristi, joka vei meidat kuuntelemman konservatorioon oppiladen Tsaikovski konserttia, naytti meille Boris Jeltsinin yliopiston, Beatlesien muistomerkin seka valtavan kivinappaimistonjoen rannalla.Han innostui kuultuaan vanhasta lastenohjelmasta tutun Grogodile-Genan laulun suomalaisilla sanoilla laulettuna: Mina soitan, harmonikkaaa...Ihmiset on, kummissaan...